Kalastus on aina ollut lähellä suomalaisten sydäntä

Kalastus on antoisaa harrastuspuuhaa ja sitä onkin kokeillut muodossa tai toisessa lähes jokainen suomalainen. Suomalaisista miehistä 40 prosenttia ja naisista 20 prosenttia kertoo harrastavansa kalastusta säännöllisesti. Ammattikalastajien määrä on sen sijaan vuosien varrella vähentynyt merkittävästi, vaikka kalaa riittäisi pyydettäväksi enemmänkin. Julkisuudessa käydään jonkin verran keskustelua ammattikalastuksen riskeistä, mutta toisaalta kalastajat tekevät osaltaan tärkeää työtä Itämeren huoltamisessa.

Kalastus on aina ollut lähellä suomalaisten sydäntä

Kalastuksella tärkeä rooli läpi historian

Yksi vanhimmista pyyntimenetelmistä on koukkukalastus. Koukkuja valmistettiin puusta ja luusta, 600-luvulta alkaen myös raudasta. Tosin pilkkimistä on arkeologien mukaan harrastettu jo 5 000 vuotta sitten ja pilkit valmistettiin tuolloin kivestä hiomalla. Paljon on aikojen saatossa kalastettu myös katiskoilla ja merroilla, joiden avulla saaliiksi saatiin kalan lisäksi myös rapuja ja hylkeitä. Esihistorian aikaan kalastus oli Suomen alueen pääelinkeino ja ihmiset asuivat lähellä vesistöjä. Asuinpaikkaa vaihdettiin sen mukaan, missä kala kulloinkin liikkui. Arkeologit ovat löytäneet erilaisia pyydyksiä ja kalanluita Suomen alueelta jopa 10 000 vuoden takaa. Viljelyn yleistyessä ihmiset alkoivat luoda pysyvämpiä asumuksia viljelysten ympärille ja samalla kalastaminen siirtyi osaksi omavaraistaloutta, jossa sitä harjoitettiin muiden maaseudun töiden ohessa vuosikierron mukaan.

Kalastuksella tärkeä rooli läpi historian

 

1300-luvulla kalojen säilöminen helpottui, kun hansakauppiaat alkoivat kuljettaa ulkomailta mukanaan suolaa. Suolan avulla saatiin valmistettua myös kuivakalaa, joten syötävää riitti ympäri vuoden. Myös kalan savustaminen oli yleistä. Kalastus ammattimaistui ja vähitellen alalle syntyi uusia ammatteja, kuten kalakauppiaat ja verkonpaikkaajat. Suurien saaliiden käsittelyyn tarvittiin apukäsien ja satamissa työskenteli mm. silakanperkaajia. Kun aiemmin suomalaiset olivat kalastaneet lähinnä oman perheen tai yhteisön käyttöön, 1800-luvulla ammattikalastus alkoi kehittyä ja ylimääräisiä kaloja myytiin rahaa vastaan muille. Samaan aikaan aloiteltiin myös urheilukalastusta, johon saatiin idea ulkomailta.

 

Kalastuksen niukemmat vuodet

Vielä Suomen itsenäistyttyäkin kalastus säilyi tärkeänä elinkeinona niin Suomenlahdella ja Perämerellä kuin sisämaan järvienkin ympäristössä. Toisen maailmansodan jälkeen koettiin kalastuksen saralla kuitenkin hankalampia aikoja. 1940-luvulla pyydetyn silakan määrä väheni ja toisaalta lihankulutuksen kasvu vähensi myös suolasilakan kysyntää. Osa kalastajista siirtyi varmempien tienestien pariin kasvavalle teollisuuden alalle. 1950-luvulla tehtiin päätös lohijokien patoamisesta ja tämä vähensin merkittävästi arvokkaita lohisaaliita.

Kalastuksen niukemmat vuodet

 

1950-luvulla kalastuksesta saatiin tehokkaampaa uusien nylonverkkojen avulla, jotka sopivat erityisesti suomukalan pyytämiseen. Samaan aikaan avomerellä otettiin käyttöön suuret troolarit, joiden avulla saaliin määrä moninkertaistui. Parempien liikenneyhteyksien ansiosta kalaa voitiin myydä nyt myös kauempana pyyntipaikasta ja tämä lisäsi kalakauppaa ja kalan kulutusta ympäri Suomen. Edelleen kala on olennainen osa ruokapöydän tarjontaa niin arjessa kuin juhlassakin.

Ammattikalastajilla tärkeä rooli kalakantojen hoidossa

Kalastajan ammatti on Suomessa periytynyt vahvasti isältä pojalle. Varsinaista kalastajan ammattitutkintoa ei ole saatavilla, mutta ammattikalastajan perustutkinto on mahdollista suorittaa. Paljon yleisempi on kuitenkin ns. mestari ja kisälli -metodi ammatin opettamisessa. Ammattilaisten mukaan samoille vesille mahtuisi lisääkin ammattikalastajia, mutta nuoria on vaikea saada houkutelluksi raskaalle alalle. Ammattikalastus on Suomessa vastuullista ja sillä on positiivinen vaikutus ympäristöön. Kalasaaliiden lisäksi kalastajat nostavat Itämerestä vuosittain 600 tonnia fosforia ja 3500 tonnia typpeä. Kalastamalla pidetään myös kalakannat elinvoimaisina. Kalastajien ammattikunta on 2000-luvulla pienentynyt, mutta tämä ei ole toistaiseksi näkynyt kalasaaliin kokonaismäärässä. Vuonna 2014 ammattikalastajat nostivat ennätykselliset 154 miljoonaa kiloa saalista. Määrät vaihtelevat kuitenkin vuosittain erittäin paljon. Merialueilla pyydetään eniten silakkaa ja kilohailia, rannikkokalastajien saaliiksi jää myös ahvenia, kuhaa, haukia, siikaa ja lohta. Silakkasaaliista suurin osa käytetään eläinten rehuksi. Ammattikalastajien lisäksi Suomen vesillä nähdään noin 1,6 miljoonaa kalastuksen harrastajaa, joiden yhteissaalismäärä kohoaa vuosittain jopa 30 miljoonaan kiloon. Kalastamista voidaankin Suomessa kutsua todella koko kansan harrastukseksi.

Comments are closed.