Satulasepän ammatti on käsityöläisyyttä aidoimmillaan

Satulasepän ammatti oli aikoinaan Suomessa arvossaan, mutta katosi sittemmin samalla kun hevosten pito väheni. Vuosien ajan satulaseppiä oli Suomessa vain muutama ja palveluita oli vaikea saada. Nyt ammatti on kuitenkin elpymässä ja hevosharrastajat ovat tilanteesta tyytyväisiä. Hyvän satulan merkitys on ymmärretty sekä hevosen että ratsastajan näkökulmasta. Satula vaikuttaa varsin paljon sekä hevosen että ratsastajan turvallisuuteen sekä hevosen hyvinvointiin.

Satulasepän ammatti on käsityöläisyyttä aidoimmillaan

 

 

Satulasepän täytyy tuntea hevosen anatomia

Satulasepän työnkuvaan kuuluu satuloiden ja muiden hevosten varusteiden korjaaminen ja huolto. Monet satulasepistä valmistavat myös muita nahkatuotteita. Satuloita Suomessa ei valmisteta tällä hetkellä lainkaan, vaan kaikki satulat tuodaan ulkomailta. Satulasepän tehtäväksi jää kuitenkin satulan sopivuuden varmistaminen. Satulaseppää tarvitaan mm. silloin, kun hevosen satula vaatii uusia toppauksia tai sen runko kaipaa korjausta. Ammattitaitoinen satulaseppä osaa sovittaa satulan juuri kyseisen hevosen selkään sopivaksi.

Satulasepän täytyy tuntea hevosen anatomia

Satulan korjaaminen on pikkutarkkaa käsityötä, johon kuuluu useita työvaiheita, kuten nahan leikkaaminen, ompelu sopivilla langoille ja satulan istuinnahan muotoilu. Työvälineinä toimivat mm. ompelupukki, vasara, pihdit, sakset ja useat erikoistyökalut. Satulaseppä työskenteleekin yleensä omassa verstaassaan. Satulasepän täytyy tuntea tarkasti hevosalaa ja hevosen anatomiaa, jotta varusteista saataisiin toimivia ja mahdollisimman korkealaatuisia. Tavallinen suutari saattaisi esimerkiksi osata valmistaa tarvittavat varusteet, mutta satulaseppä tietää, mistä soljista kuuluu tehdä mahdollisimman kestäviä ja mitkä materiaalit sopivat esimerkiksi ohjien valmistamiseen. Satulasta ei saisi hajota mielellään käytössä mikään osa, mutta ohjien kuuluu katketa, mikäli ne jäävät hevosen jalan alle. Väärien materiaalien käyttäminen voi johtaa vakaviinkin vaaratilanteisiin.

Taito karttuu tekemällä

Taito karttuu tekemällä

Perinteisesti satulasepäksi on opiskeltu kisälli ja mestari -metodilla ja kokemusta on kerätty käytännön työn myötä. Monilla satulasepillä on suutarin pohjakoulutus. Ypäjän hevosopisto tarjoaa nyt ensi kertaa satulasepän koulutusta, jonne on aluksi hyväksytty jo alalla toimivia ammattilaisia, joilta puuttuu virallinen ammattitutkinto. Tulevaisuudessa tarkoituksena on kuitenkin kouluttaa alalle nimenomaan uusia tekijöitä. Töitä alalla tuntuu edelleen riittävän enemmän kuin tekijöitä. Satulaseppä on taitoa vaativa käsityöläisammatti, mutta tähän asti sitä on voinut tehdä oikeastaan kuka tahansa. Koulutus ja ammattitutkinto selventävät työkenttää ja myös asiakkaat tietävät, kuka on todella kouluttautunut alalle. Yksi ensimmäisistä koulutusohjelman opiskelijoista on jo pitkään alalla toiminut Jutta Luhtinen, joka on myös Suomen Valjas- ja Satulasepät ry:n puheenjohtaja. Luhtinen uskoo, että virallinen koulutus kasvattaa asiakkaiden luottamusta tekijään. Satulat ovat ratsuhevosen kalleimpia varusteita, mutta laadussa ei kannata tinkiä. Huonosti istuva satula on sama kuin se, että ihminen kävelisi jatkuvasti kivi kengässä. Se johtaa nopeasti virheasentoihin ja lihaskipuihin. Hevonen ei myöskään voi venyä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen huonosti istuvan satulan kanssa. Vaikka kyseessä ei olisi edes huippu-urheilijaan verrattavissa oleva kilpahevonen, on hevonen harrastuseläimenäkin erittäin arvokas. Satulan istuvuuden takaaminen voi helposti vaatia useammankin sovituskerran, sillä satula myös muotoutuu käytössä. Satulan pitäisi aina olla topattu kyseisen hevosen selän mukaiseksi. Harrastajaratsastajatkin ovat jatkuvasti tietoisempia hyvän satulan merkityksestä, mutta eivät välttämättä osaa arvioida sen istuvuutta itse. Satulasepät auttavat tässä mielellään. Hyvä satula kestää aikaa. Osaa satuloista voi pitää vanhana noin 10 vuoden käytön jälkeen, mutta laatusatula kestää helposti 15-20 vuotta. Satuloiden täytteinä käytetään hieman eri materiaaleja valmistajasta ja mallista riippuen. Yleisimmin toppaukset ovat kuitenkin villaa tai muovivaahtoa. Satulasepät kertovat kuitenkin löytäneensä erityisesti vanhemmista satuloista kuitenkin myös villasukkia, sukkahousuja ja jopa karkkipapereita. Nämä kertovat toki hauskoja tarinoita historiasta, mutta eivät vastaa nykykäytön tarpeita.

Comments are closed.