Suomalainen lasitaide syntyy muutamien ammatinharjoittajien käsissä

Lasitaide on Suomessa harrastajien suosiossa, mutta varsinaisia ammatinharjoittajia maassamme on vain muutamia. Lasitaide on tullut Suomeen Keski-Eurooppaa myöhemmin, sillä Ruotsin vallan aikana Suomen kirkoissa lasitaide oli kiellettyä. Monet Suomessa nykyään esillä olevat lasitaideteokset ovat peräisin 1950-luvulta. Keski-Euroopan kirkoista vanhaa ja komeaa lasitaidetta löytyy sen sijaan runsaasti. Suomesta on puuttunut myös lasitaiteen koulutus, joka on osaltaan vaikuttanut siihen, että laajempaa lasitaiteilijoiden ammattikuntaa ei ole päässyt kehittymään. Poikkeuksena tästä on toki vankan jalansijan lasimuotoilumaailmassa saavuttanut Iittala, jonka tuotteita löytyy lähes jokaisen suomalaisen kotoa. Ikonisin lasituote lienee Aalto-maljakko, jota hankintaan edelleen ahkerasti lahjaksi erilaisiin juhliin. Myös Iittalan lasituikut ovat tuttu koriste-esine monessa suomalaisessa kodissa.

Suomalainen lasitaide syntyy muutamien ammatinharjoittajien käsissä

Iittalan lasitehdas toi lasiosaamisen Suomeen

Iittalan lasitehdas perustettiin vuonna 1881. Paikka tehtaalle valittiin hyvien rautatieyhteyksien, järven ja sahan läheisyyden kannustamana. Tehtaan ensimmäiset lasinpuhaltajat saapuivat Ruotsista, mutta pian tehtaalla nähtiin myös saksalaisia ja belgialaisia lasinpuhaltajia. Lasinpuhaltajan ammattia pidettiin arvokkaana ja sen salaisuuksia suojeltiin tarkasti. Ammatti periytyi jo tuolloin vahvasti isältä pojalle. Iittalan lasitehtaalla valmistettiin kuitenkin pääosin yksinkertaista apteekki- ja talouslasia. Koristeellisempia lasiesineitä tehtiin vain tilauksesta ja nämä päätyivät yleensä kartanoiden ja ravintoloiden käyttöön.

Iittalan lasitehdas toi lasiosaamisen Suomeen

Ensimmäinen ja toinen maailmansota koettelivat myös lasinmuotoilua, sillä saatavilla oli enää välttämättömimpiä raaka-aineita. Ala alkoi elpyä 1940-luvun puolenvälin jälkeen, jolloin myös arvostetut suunnittelijat Tapio Wirkkala ja Kaj Franck saapuivat Iittalalle. Tästä alkoi Suomen historiassa poikkeuksellinen lasitaiteen luova kausi. Nuoret suunnittelijat ihastuttivat moderneilla ja yksinkertaisilla malleillaan. Maailmannäyttelyiden myötä myös muualla alettiin tuntea käsite ”Finnish Design”. Aalto-maljakko nähtiin ensimmäistä kertaa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937 ja sen tuotanto aloitettiin Iittalassa 1940-luvulla.

Hankaluuksien kautta uuteen nousuun

Iittalan suunnittelijat tekivät rohkeasti kokeiluja myös värillisellä lasilla, mutta tällä kertaa työntekoa vaikeutti 1970-luvulla maailmantaloutta ravistellut kansainvälinen öljykriisi. Samaan aikaan avautuneiden markkinoiden myötä Suomeen alettiin kuljettaa halpaa tuontilasia. Iittalan tehtailla tämä näkyi toiminnan merkittävänä pienentämisenä ja leikkauksia jouduttiin jatkamaan 1980-luvulle asti. Värillisen lasin kysyntä lähti uuteen nousuun 1990-luvulla ja samalla Iittalan lasit ja koriste-esineet alkoivat kohota jälleen suomalaisen designin huipulle. Samalla tehtaalla tehtiin muutoksia omistajuuden suhteen ja vakituisista suunnittelijoista luovuttiin. Nykyään Iittalan tuotteista vastaavat freelance-suunnittelijat. Viimeinen Iittalan palkkalistoilla vakituisesti ollut suunnittelija oli Kerttu Nurminen, joka jäi eläkkeelle vuonna 2006.

Lasitaide toimii myös harrastuksena

Lasitaide voi olla muodoltaan ns. studiolasitaidetta, jolloin lasia käsitellään kylmässä muodossa, mutta tämä on edelleen Suomessa erittäin harvinainen taito. Studiolasitaiteilijoiden kollegat ovat edelleen pääosin Keski-Euroopassa. Studiolasitekniikka kulkeutui Suomeen amerikkalaisen lasitaiteilijan Mary Jane Gregoryn myötä 1980-luvulla, mutta sitä opiskelivat vain muutamat lasiammattilaiset. Suomalainen lasiperinne pohjautuu paljon vahvemmin lasinpuhallukseen. Lasinpuhaltajat muotoilevat kuumaa lasimassaa, joka on erittäin pikkutarkkaa puuhaa. Lasinpuhaltajia löytyy Suomesta jo hieman enemmän kuin kylmälasitaiteilijoita, onhan meillä huippusuunnittelijoiden myötä kuitenkin vahva lasiesineiden valmistamisen perinne.

Lasitaide toimii myös harrastuksena

 

Lasinpuhallusta voi harrastaa kansalais- ja työväenopistoissa ja kursseille onkin tunkua. Innokkaista harrastajista huolimatta lasinpuhalluksen ammattilaisten määrä on vain laskenut. Ammattimaisempaa tasolasitekniikkaa voi edelleen opiskella mm. Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, mutta taideyliopistojen ja -korkeakoulujen valikoimaan lasialan opiskelu ei enää kuulu. Aalto-yliopistossa voi opiskella ainoastaan lasinpuhallusta. Lasinpuhallus vaatii tekijältään kärsivällisyyttä. Tehtaassa yksi lasituote voidaan valmistaa minuutissa, mutta lasisen taideteoksen valmistamiseen kuluu helposti kaksi tuntia ja kahden ihmisen työpanos. Taidelasissa viehättää paitsi esineen kauneus, myös sen ainutkertaisuus. Valmistusmenetelmän ansiosta jokainen tuote on erilainen.

 

 

 

 

 

Comments are closed.