Koulutus Suomessa

Koulutus, tietojen opettaminen ja taitojen harjaannuttaminen, on ollut olemassa niin kauan kuin ihminenkin. Muinaisina aikoina se tapahtui enimmäkseen perheessä; isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Vähitellen kuitenkin koulutusta alettiin järjestää erilaisissa instituutioissa eli kouluissa, ja tämä järjestely rantautui Suomeen keskiajalla, katolisen kirkon mukana. Ensimmäinen varsinainen koulu oli Turun katedraalikoulu, joka perustettiin, jolloinkin 1200-luvulla, ja jonka tarkoitus oli kouluttaa tulevia pappeja; koulu oli siis tarkoitettu vain pojille. Tunnetuin opettaja oli varmastikin Mikael Agricola, jota pidetään suomen kirjakielen luojana, ja joka julkaisi ensimmäisen suomalaisen aapisen, ABC-kirjan, vuonna 1543. Ensimmäinen lukio Suomessa perustettiin Turkuun vuonna 1630, ja ensimmäinen yliopisto myös Turkuun, vuonna 1640.

1800-luvun puoleen väliin saakka opetus oli täysin kirkon hallinnassa; vanhempia toki velvoitettiin kotona opettamaan lapsiaan lukemaan ja tietämään kristinopin alkeita ja tätä valvottiin kinkerien kuulusteluissa. Jossain vaiheessa kirkko järjesti myös kiertokouluja, joten jonkinlainen opiskelumahdollisuus oli niillekin, joiden paikkakunnalla ei muuta koulutusta ollut. Vuonna 1866 tilanne muuttui: Suomessa annettiin senaatin toimesta kansakouluasetus Uno Cygnaeuksen, kansakoulun isän, ehdotuksesta. Kiertokoulu eli kuitenkin pitkään kansakoulun rinnalla, kunnes laki määräsi kunnat perustamaan kansakouluja alueelleen, ja kansakoulun käymisestä tuli pakollista vuonna 1921 asetetun oppivelvollisuuslain myötä.

Koulutus viime vuosisadalta tähän päivään

Kun oppivelvollisuuslaki oli asetettu, alkoi koulutus vähitellen kattaa koko Suomen kansan rivit. Syrjäseuduilla kuten Lapissa kansakoulujärjestelmä saatiin toimimaan vasta 1950-luvulla, mutta sitten kehitys alkoikin olla nopeaa. Kansakoulu piteni 1960-luvulla kahdeksanvuotiseksi ja pian alettiin suunnitella peruskoulujärjestelmää, joka toteutettiin vaiheittain 1972-1978. Lukiot säilyivät erillisinä, ja 1990-luvulla tulivat ensimmäiset ammattikorkeakoulut.

Koulutus viime vuosisadalta tähän päivään

Koulutus viime vuosisadalta tähän päivään

Nykyään Suomessa koulutus jakaantuu niin, että ensin suoritetaan yhdeksänvuotinen perusopetus peruskoulussa, sen jälkeen siirrytään toisen asteen koulutukseen eli lukioon tai ammattioppilaitoksiin, ja lopulta korkea-asteen koulutuksiin yliopistoihin tai ammattikorkeakouluihin. Suomessa 7-16 -vuotiaat ovat oppivelvollisia, joten peruskoulutus on suoritettava; käytännössä kaikki käyvät normaalin peruskoulun. Kaikkia näitä koulutusasteita täydentävät aikuiskoulutus, jossa lain mukaan työntekijöillä on oikeus ammattitaitoaan edistävään koulutukseen vähintään kolmena päivänä vuodessa, sekä vapaa sivistystyö, kuten kansanopistoissa ja työväenopistoissa opiskelu. Vapaan sivistystyön pohjana on ajatus elinikäisestä oppimisesta ja itsensä kehittämisestä. Suomalaisten koulutustaso on maailman huippua, sillä suhteellisen iso osa väestöstä on korkeakoulutettua; myös peruskoulutuksen tasoa mittaavissa tutkimuksissa Suomi on pärjännyt erinomaisesti. Eräs asia on ollut myös pitkään harvinaisuus maailmanlaajuiselta näkökannalta: vuodesta 1948 lähtien on ilmainen lounas tarjottu koulupäivän aikana sosiaalisesta asemasta riippumatta kaikille oppilaille. Myös kouluterveydenhuolto hammashoitoineen, terveystarkastuksineen ja koulupsykologin palveluineen on etu, josta saamme olla ylpeitä.

Entä koulutuksen tulevaisuus?

Suomen menestyksen edellytyksenä on tulevaisuudessakin osaavat ihmiset. Erinomainen koulutuksemme on yhteiskuntamme ylpeyden aihe, ja varmasti haluamme, että se tulevaisuudessakin kuuluu parhaimmistoon maailmassa. Totuus on kuitenkin se, että monet asiat ovat haastamassa koulutuskentän tulevaisuutta: esimerkiksi globalisaatio, eriarvoistuminen, digitalisaatio ja työelämän murros yleensä. Tulevaisuuden osaamistarpeet tulevat olemaan erilaisia, ja kaiken tasalla pysyminen edellyttää ennakointia. Eri koulutusasteiden ja työelämän välillä olevaa yhteistyötä ja vuoropuhelua tulee lisätä, jotta varmistetaan se, että kaikki uusi osaaminen ja koulutus luovat hyvän pohjan sekä sivistykselle että liiketoiminnalle.

Kysymyksiä on paljon: miten uusia koulutusta oppijalähtöisesti ja teknologiaa hyödyntäen, miten vaalia edelleen koulutuksen tasa-arvoisuutta, pitäisikö perinteisiä oppiainejakoja muuttaa jotenkin? Jotta Suomi ja sen koulutusjärjestelmä voi vastata tulevaisuuden haasteisiin, on näihin ja moniin muihin kysymyksiin saatava vastaukset. Onneksi meillä on kaikki edellytykset tähän. Muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto, Sitra, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä opetushallitus tekevät kiivaasti töitä tulevaisuuden ja sen ennakoinnin hyväksi. Voimme siis olla varmoja siitä, että suomalainen koulutusjärjestelmä tulee olemaan jatkossakin sitä mitä se on ollut tähän asti – erinomainen, tasa-arvoinen ja uudistuva.

Comments are closed.